Hiilihydraatit koiranruoassa

Hiilihydraatit koiranruoassa

Koiranruokien sisältämistä hiilihydraateista (erityisesti vehnästä ja maissista) kirjoitetaan usein kielteisesti. Onko tämä kritiikki perusteltua, vai onko siihen alettu uskoa vain siksi, että sitä toistetaan jatkuvasti? Vai palveliko se alunperin markkinoinnin ja myynninedistämisen tarpeita, ja yrittävätkö sen esittäjät johdattaa lukijoita harhaan?

Alkuperäinen ruokavalio.

Koirien esi-isien, eli susien, ruokavalio oli hyvin monipuolinen. Se muodostui susien pyydystämistä kasvinsyöjistä, pienistä jyrsijöistä, ruhoista, hevosten ja muiden laiduntajien ulosteista ja niin edelleen. Itse asiassa kaikki edellä mainittu ravinto oli peräisin kasvinsyöjiltä ja siementensyöjiltä. Nämä siemenet ovat yleensä peräisin erilaisista heinäkasvityypeistä. Näiden heinäkasvin siementen yleisnimi on vilja (https://en.wikipedia.org/wiki/Grain).

On yleisesti tunnettua, että kun sudet ovat tappaneet suuren laiduntajan, ne syövät siitä ensimmäiseksi mahalaukun sisällön, mukaan lukien puoliksi sulatetut kasvit ja siemenet. Jos ne pyydystävät hiiren tai sopulin, ne syövät sen kokonaan, mahalaukun ja suoliston sisältöä myöten.

Tämä merkitsee, että osa ruokavaliosta koostui/koostuu hiilihydraateista (puoliksi sulatetuista kasveista ja siemenistä). Hiilihydraatit ovat proteiinin ja rasvan tavoin tärkeä osa susien ruokavaliota ja siten myös nykyisten koirien ruokavaliota.

Farm-Food - Ancient-Pharaoh-and-his-Canis-Lupus-Familiaris-Dog-hunting-together.pngKoska nykyisten koirien esi-isät etsivät yhä useammin ruokaa ihmisten (paimentolaisten ja metsästäjä-keräilijöiden) asutuksen lähistöltä, ne mukautuivat hitaasti ravintoon, joka sisältää enemmän tärkkelystä ja vähemmän lihaa. Äskeinen geenitutkimus on osoittanut, että susien ja koirien välillä on eroja tärkkelyksen sulattamisessa.

Tätä geenitutkimusta selostettiin Nature-lehdessä 23.1.2013 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikkona oli: “The genomic signature of dog domestication reveals adaptation to a starch-rich diet”.

(Ability to digest human foods important in domestication of dogs)

Kesyyntymisprosessin aikana koirien esi-isien ruoansulatusjärjestelmä mukautui hitaasti tärkkelyksen sulattamiseen, koska koirien täytyi ihmisten tavoin usein tyytyä leipään ja puuroon. Siemenet olivat helposti säilyviä. Sen vuoksi ensimmäisten koirien ruokavalio koostui suureksi osaksi myös siementen hiilihydraatista.

Hiilihydraatit muuntuvat elimistössä glukoosiksi, joka on välttämätöntä koiran elintoiminnoille.

Raskaana oleville ja imettäville nartuille on jopa hyvin tärkeää, että ne saavat ravinnosta tietyn määrän hiilihydraatteja. Jos narttu saa liian vähän hiilihydraatteja raskauden ja imetyksen aikana, poikasten henkiinjäämisen todennäköisyys on pieni.

Edellä mainitusta ilmenee, että siemenet (eli vilja) ovat jo vanhastaan muodostaneet merkittävän osan susien ruokavaliosta ja etenkin nykyisten koirien esi-isien ruokavaliosta.

Miksi jotkut sitten suhtautuvat niin kielteisesti viljan käyttöön koiranruoassa?

Edellä viitataan “puoliksi sulatettuihin kasveihin ja siemeniin”. Jos siementen (eli viljan) tärkkelystä ei ole kunnolla esisulatettu, hiilihydraatit eivät sula riittävästi ohutsuolessa koiran suoliston lyhyyden johdosta ja saapuvat paksusuoleen raakana (tärkkelyksenä). Siellä tapahtuu käyminen, joka aiheuttaa kaasunmuodostusta ja ripulia. Luonnossa siemenet esisulatetaan saaliseläimen ruoansulatusjärjestelmän (eli mahalaukun ja suoliston) entsyymi- ja mikrobitoiminnan tuloksena.

Jotta raa’at viljat (ja muut tärkkelystä sisältävät tuotteet, kuten juuret ja mukulat) voidaan käyttää koiranruoassa, ne pitää ensin “esisulattaa”. Toisin sanoen tärkkelys pitää “rikkoa”, niin että hiilihydraatit pääsevät sulamaan koiran suolistossa. Jopa ihmisen suolistossa, joka on suhteellisesti seitsemän kertaa pidempi, juurien, raa’an viljan ja mukuloiden (esimerkiksi perunoiden) sulattaminen on mahdotonta tai vaikeaa, ja ne aiheuttavat kaasun muodostusta, vatsakramppeja ja ulosteen vetisyyttä.

Tämä tärkkelyksen “rikkominen” tai “avaaminen” tapahtuu, kun tuotetta kuumennetaan (keitetään) tietty aika.

Etenkin ekstrudoinnissa tämä avaaminen on riittämätöntä kuumennusajan lyhyyden johdosta (rapeat pelletit jäävät kellumaan veden pinnalle), ja siksi se aiheuttaa ruoansulatusongelmia ja suolistovaivoja.

Näiden ongelmien johdosta monet pitävät kaikkea viljapitoista koiranruokaa yhtä epäilyttävänä. Vilja (riisi, maissi, vehnä ja durra) on kuitenkin arvokas välttämättömien ravintoaineiden lähde, jos se “avataan” kunnolla.

Toinen syy siihen, että viljaan suhtaudutaan kielteisesti, on keliakia. Keliakiaa (gluteeniallergiaa) voi aiheuttaa vain vilja, joka sisältää gliadiinia, kuten vehnä. Keliakiaa esiintyy koirien keskuudessa vähemmän kuin yleisesti luullaan. Edellä kuvatut suolistovaivat ovat usein seurausta viljan puutteellisesta “avaamisesta”, ja ne tulkitaan keliakiaksi. Maissi, riisi ja durra eivät sisällä gliadiinia.

Tiivistetysti:

  1. Vilja (siemenet) on osa koirien esi-isien, eli susien, ravintoa.
  2. Tutkimus (vuoden 2012 lopussa ja vuoden 2013 alussa) on osoittanut, että nykyisten koirien esi-isien ruoansulatusjärjestelmä mukautui kesyyntymisen aikana ravintoon, joka sisältää enemmän tärkkelystä ja vähemmän lihaa.
  3.  Koirat tarvitsevat hiilihydraatteja.
  4. Kaikentyyppinen vilja on erinomainen hiilihydraattilähde.
  5. Viljan pitää olla täydellisesti “avattua”, muussa tapauksessa se aiheuttaa vääjäämättä ongelmia.
  6. Farm Food käyttää vain sellaista viljaa, joka on “avattu” kunnolla etukäteen (maissi, vehnä, riisi ja durra).
  7. Maissi, riisi ja durra eivät sisällä gliadiinia eivätkä siten voi aiheuttaa keliakiaa.
  8. Väitteet siitä, että vilja ei sovi koirille, eivät siis perustu tosiasioihin, vaan päinvastoin!

(c) Maaliskuu 2013

Gerrit de Weerd, B.Sc.

.

Print Friendly, PDF & Email